Äiti-ihmisten kompastuskivet

Äiti-ihmisyys vaatii eläjältään tarkkaavaisuutta, kärsivällisyyttä ja rentoutta, jotta elämän kiemurat eivät imaise Äiti-ihmistä kitusiinsa. Tässä on listattuna muutama kompastuskivi, joiden äärelle Äiti-ihmiset saattavat elämässään joutua pysähtymään. Kuulostaako tutulta?

LAPSET

Yleensä Äiti-ihmiset haluavat lapsia. Ei kaikki, ja siksi painotankin sanaa yleensä. Ne Äiti-ihmiset, jotka lapsia haluavat kompastuvat ensimmäisenä romanttiseen ja auvoisaan mielikuvaan ihanasta vauvan tuoksuisesta arjesta, jolloin äidillinen hekuma pistää leijumaan varpaidenkärjet maata viistäen. On tietenkin niitäkin, jotka tällaisen pääsevät kokemaan, mutta paljastan nyt kaikille, että vauva-arki harvoin on kovin ruusuista. Vauvat ovat ihania, siitähän ei pääse mihinkään, mutta ensimmäiset elinkuukaudet kuluvat pääasiassa sinappirallin, unettomuuden ja imettämisen pyhän kolminaisuuden muodostamassa limbossa. Tiskipöytä täyttyy pestävistä tuttipulloista ja/tai äidinmaidonkorvikkeesta. Koko huushollissa haisee pikkuisen paska. Äiti-ihmisen pää ja kroppa ovat sekaisin kuin seinäkello, koska kaikki on yhtäkkiä muuttunut: omaa aikaa ei ole, nukut kolmen tunnin pätkissä vuorokauden ympäri, et jaksa tavata ketään, eikä vanhoille harrastuksille ole uhrattavissa piiruakaan jaksamista. Arkea määrittelee syntymänhetkestä lähtien pienen tuhisevan käärön sanaton viestintä tarpeista, jotka on pakko täyttää. Jos et tarpeita täytä, vauva kuolee ja sitähän ei kukaan halua.

Sitten onkin aika antaa vauvelille nimi ja viettää ristiäisiä. Juhliin joudutaan kutsumaan nokkelat tädit, enot ja mummot sekä papat ja heidän näsäviisaat kommenttinsa:

- Odotahan vain, kun se tuosta kasvaa ja pääsee jalanviljaan!

- Nauti nyt, koska tuo vauva-aika on äkkiä eletty!

- Nooh, kuolema kuittaa univelat!

- Äiti ei ole tainnut päästä vielä eroon raskauskiloista!

- Syökö vauva hyvin? Äiti ainakin on saanut syödäkseen.

Tuollaisten kommenttien jälkeen Äiti-ihmisen lempeyttä ja ymmärrystä koetellaan kovaa. Jos lapsia tehdään lisää, kutsutaan seuraaviin ristiäisiin vain pakon edessä kutsuttavat ihmiset, jotta "kaikkea on lupa kommentoida"- sukulaiset voivat palaa helvetin tulessa kotonaan. Luulisi, että useimmat osaisivat tukea äiti-ihmistä kauniilla ja kannustavilla kommenteilla raskaan elämänvaiheen pyörityksessä, mutta suomalaisessa kulttuurissa vittuilu on välittämistä.

Äiti-ihmisyys on oikeasti rankkaa vauva- ja lapsiarjen velvollisuuksien suorittamista. Jos itsensä voi jossain kohden elämäänsä hukata, niin lasten myötä näin voi oikeastikin käydä. Vauva- ja lapsiarjessa ei ole aikaa miettiä onko omat hiukset nähneet siistimistä viimeksi, millaisissa vetimissä kaupassa pyörähtää tai onko aamulla muistanut pestä hampaansa vai ei. Luovut myös samalla yksityisyydestä, koska et käy enää edes vessassa lukitun oven takana. Syöt kylmää ruokaa ja toisten jämiä, koska on pakko ruokkia ensin muut ja sitten vasta itsensä. Monien asioiden yhtäaikaisesta tekemisestä tulee Äiti-ihmisen supervoima, jota on hyvä korostaa myös ansioluettelossa.

Vauvoissa ja lapsissa on sellainen kummallinen piirre, että vaikka ne kuinka ajoittain ovatkin raskaita, niin ilmankaan heitä ei Äiti-ihminen osaisi elää. Koko päivän kestävän kiukuttelukonsertin päätteeksi illan viimeinen halaus peittelyn yhteydessä riittää pyyhkimään kaiken huonon pois ja Äiti-ihminen herkistyy kyyneliin onnesta.

KUMPPANI JA SEN LÖYTÄMINEN

Kumppani on Äiti-ihmiselle parhaimmillaan erinomainen elämän tukija tai pahimmillaan iso kuormittava tekijä. Se, millä mielellä Äiti-ihminen on kumppania etsimässä, määrittelee pitkälti sen, millainen kumppani elämään myös putkahtaa.

Äiti-ihmisille on luontaista hoivata myös kumppania ja huono kumppani ymmärtää pahimmillaan käyttää tuota piirrettä itsekkäästi hyödykseen. Se, mikä yleisesti kumppanin löytämisen ja valitsemisen kohdalla on Äiti-ihmisen kompastuskivi, on rajattomuus. Rajattomuus liittyy vahvasti ei:n sanomisen vaikeuteen, koska Äiti-ihmisethän ovat yleensä kasvatettu sietämään, tyytymään, olemaan kilttejä ja luopumaan itseensä liittyvistä hyvistä vaatimuksista. Huonon kumppanin yksipuolinen hoivaaminen edesauttaa Äiti-ihmistä hukkaamaan oman arvon tunteensa ja lisäämään ahdistuneisuutta.

Se, mikä useimmilta Äiti-ihmisiltä jää huomaamatta kumppanin etsinnässä on se, että Äiti-ihmisten ja kaksilahkeisten roolit sekä perinteiset toimintamallit ovat muuttuneet. Kaksilahkeiset eivät enää mene silmää miellyttävälle kumppanille juttelemaan niitä näitä tiilenpäitä ja sano: - sinusta minä otan itselleni elämänkumppanin. Kaksilahkeiset ovat alkaneet odottamaan, että Äiti-ihmiset ovat aloitteen tekijöitä joko kasvotusten, somessa tai deittisovelluksissa kuten tinder. Ehkä osa Äiti-ihmisistä onkin lopulta oppinut rajojen asettamisen niin hyvin, että kaksilahkeisia pelottaa. Äiti-ihmisten kompastuskivi rajojen asettamisessa onkin siis liian tiukkojen rajojen asettaminen, koska on asetettu rajat vain kohtiin kyllä tai ei. Tavallaan ymmärrän tämän, koska Äiti-ihmisethän ovat nykyään vahvoja ja itsenäisiä elämänsä suunnan määrittelijöitä, että periaatteessa kaksilahkeisiahan ei enää tarvita mihinkään muuhun kuin lisääntymiseen ja yksinäisten iltojen seurapelaamiseen.

Äiti-ihmisten kompastuskivenä on lisäksi myös keskittyminen pelkkiin ulkoisiin ja menestyksellisiin tekijöihin. Silmää pitäisi miellyttää heti ja pankkitilillä pitää olla rahaa enemmän kuin yhden kuukauden palkan verran. On unohdettu, että hyvä kokonaisuus ja karisma rakentuvat itsevarmasta puheesta ja olemuksesta sekä rahaa tilille tulee sitä mukaan, millainen työnantajalla on palkanmaksuaikataulu. Silmät ovat edelleenkin ihmisen sielun peili ja silmänurkkien naururypyt kertovat kyllä, onko kumppaniehdokkaalla huumorintajua vai ei. Hyvää keskustelua ei synny kenenkään kanssa, jos vain odottaa kotona hyvän näköisen Wolt-kuskin saapumista ovelle tai keskustelun rohkeaa aloittamista tinderissä. Koska ajat ovat Äiti-ihmisillä muuttuneet, niin myös aloitteen tekemisissä Äiti-ihmisetkin voisivat olla huomattavasti rohkeampia.

Vielä yhdestä Äiti-ihmisten kompastuskivestä kumppani- asiassa on pakko mainita: kumppanin kanssa oleminen vaatii panostamista, omista ja toisen tarpeista sekä kummankin elämän kipukohdista puhumista. Parisuhde ei pysy kasassa yksipuolisella, vaan kaksipuolisella teipillä.

Jos nyt sitten kuitenkin sattuu niin, että päädyt Äiti-ihmisenä solmimaan surkea suhteen kaksilahkeisen kanssa, niin onneksi nykypäivänä myös Äiti-ihmisten on ok viheltää peli poikki ja ottaa Ritolat. Enää ei (onneksi!) tarvitse tyytyä loppuelämään yhdessä kotipitäjän ainoan vapaan pullamössösinkun kanssa, joka kaljanlipityksen lomassa vetelee pikkuisen turpaan viikonloppuisin. Vaikka ennen oli paheksuttavaa jäädä vanhaksi piiaksi ja olla sen vuoksi juorujen kohteena kylillä, niin nykyään eroamista ei tarvitse hävetä. Kumppanin pakko-omistamisen sijaan Äiti-ihmisen on myös täysin ok olla/elää itsekseen, erota huonosta kumppanista ja olla tekemättä lapsia. Hoivaviettiään Äiti-ihminen voi vallan hyvin hukuttaa, vaikka lemmikkieläimiin.

TYÖELÄMÄ

Perheen, vapaa-ajan ja työelämän tasapainoinen yhdistäminen ovat Äiti-ihmisille erityisen vaikeita. Jokin osa-alue näistä kärsii väkisinkin, jos niihin ei keskity kunnolla yksittäisinä asioina ja ymmärrä, että jokainen osa-alue vaatii elämistä juuri siinä hetkessä eikä missään hamassa tulevaisuudessa.

Ennen perhettä Äiti-ihminen on yleensä keskittynyt opiskeluihin ja sen jälkeen oman uran rakentamiseen. Kumppanin ja lapsien myötä ura on saattanut jäädä sivuseikaksi, ellei sitten kyseessä ole urakeskeinen, Justiina tyyppinen Äiti-ihminen, joka ei tee elämässä kompromisseja. Äiti-ihmisen palatessa työelämään perhevapailta muuttuu erittäin konkreettiseksi termi: mennä töihin lepäämään! Toden totta, virallisen työpäivän jälkeen varsinainen työ jatkuu kotona ja siitä ei palkkaa muuten makseta.

Mutta se, mihin työelämäänsä suorittavat Äiti-ihmiset kompastuvat on se, että ei ymmärretä työelämään ja uraan kuin kaikkeen muuhunkin liittyvän vahvasti aaltomainen liikehdintä: aina asiat eivät mene niin kuin olisi itse suunnitellut! Työura harvemmin etenee nousujohteisesti, vaan joskus työssä joutuu tekemään kompromisseja, jotta jokin muu elämän osa-alue toimisi paremmin. Työelämään liittyy vahvasti myös oman paikan etsintä: millaisessa työporukassa Äiti-ihmistä ja hänen elämäänsä ymmärretään, antaako työ enemmän energiaa kuin ottaa ja hyvä tai huono esihenkilö.

Parastahan on, että nykyään Äiti-ihmisillä on myös lupa ottaa työelämässä Ritolat aivan kuin huonon kumppanisuhteenkin kohdalla. Työpaikkaa saa ja voi vaihtaa, jos olosuhteet siellä riipaisevat. Harva Äiti-ihminen kökkii samassa työpaikassa seuraavaa neljääkymmentä vuotta, harmaantuu toimistopöydän äärellä ja surkuttelee eläkekahvikuppi kourassa, kun ei uskaltanut kokeilla olisiko sitä pärjännyt jonkinlaisessa muussa työssä. Kukaan ei tule nykyään (toivottavasti) sanomaan, kun Äiti-ihminen vaihtaa kymmenettä kertaa työpaikkaa, että:

- Elä nyt ole hullu ja luovu vakituisesta työstä!

Kyllä Äiti-ihmisille aina töitä löytyy, jos vain niin haluaa ja uskaltaa pikkuisen mennä myös mukavuusalueen ulkopuolelle.

MUUT IHMISET JA VANHENEMINEN

Mitä vanhemmaksi Äiti-ihmiset käyvät, sitä enemmän he alkavat arvostamaan itseään kuin myös ympärillään olevia ihmissuhteita. Se, millaisena ennen Äiti-ihmiset pitivät aitoa ystävyyttä, muuttuu iän myötä. Tai oikeastaan, Äiti-ihmiset alkavatkin puntaroimaan ihmisiä ympärillään pikkuisen aiempaa tarkemmin. Äiti-ihmisten kompastuskivi onkin tässä osa-alueessa se, että luullaan samojen ihmisten olevan ympärillä aina.

Nuoret Äiti-ihmiset viihtyvät yleensä muiden Äiti-ihmisten ja yleisesti ihmisten parissa pareittain tai laumoittain ja saattavat viettää aikaa porukkana mahdollisimman usein. Tiedoksi teille nuoret Äiti-ihmiset, että iän karttuessa väki ympäriltä kuitenkin vähenee, koska kaikille ei ole aikaa eikä kaikki ansaitse enää ajallista panostamista. Tähän kategoriaan kuuluvat myös synnyinperhe sisaruksineen sekä sukulaiset.

Iän myötä Äiti-ihminen ymmärtää vastavuoroisten sosiaalistensuhteiden päälle huomattavan paljon enemmän ja arvostaa sitä, että on olemassa ihmisiä, joiden kanssa tavatessa voi aina jatkaa siitä, mihin viime kerralla jäätiin. Silloinkin, kun aikaa edellisestä tapaamiskerrasta olisikin vierähtänyt seitsemänsataa vuotta. Hyvän päivän tuttuihin törmäämiset muuttuvat kutkuttavuudesta siihen, että pipoa vedetään pikkuisen syvemmälle päähän ja toivotaan, että ei tarvitse jäädä juttelemaan kenellekään maitohyllyn kohdalla. Baari-illat muuttuvat kalsarikänneihin joko kumppanin kanssa tai sen yhden parhaan ystävän kanssa, jonka kanssa pari pulloa hyvää punaviiniä menee kuin huomaamatta, ja kumpikin voi sammua räkä poskella jommankumman sohvalle.

Uusia ystävyyssuhteita iän myötä ei enää solmita niin kuin lapsena hiekkalaatikolla. Äiti-ihmiset kyllä törmäävät lasten tai kumppanin tai työelämän kautta uusiin ihmisiin, mutta vanhentuva Äiti-ihminen arvioi tarkkaan, kuka heistä on oikeasti kaveruuden ja etenkin ystävyyden väärti tai kuka on parempi pitää pelkkänä satunnaisena moikka- kohteena. Tämä johtuu siitä, että iän myötä Äiti-ihminen kohtaa useita vähän hankalampia elämänvaiheita, jolloin todellinen ystävyys ja ihmisyys joutuu koetukselle. Ne ystävät ja ihmiset, jotka vaikeat vaiheet kestävät, ovat niitä, jotka ovat ansainneet Äiti-ihmisen arvostuksen ja niihin Äiti-ihminen itse haluaa aikaansa myös panostaa.

Iän karttuessa Äiti-ihmiset tulevat myös entistä allergisemmiksi sukulaisille. Varsinkin sellaisille sukulaisille, jotka ovat ehkä aina olleet pikkuisen puheissaan tai käytöksessään tökeröitä. Väkisin ei tähänkään ihmisryhmään Äiti-ihminen pidä yhteyttä kuin pakollisina merkkipäivinä, koska ihmiset, jotka jättävät jälkeensä enemmän hämmennystä ja pahaa mieltä, eivät ole Äiti-ihmisen ajan antamisen väärtejä. Sukulaisuussuhteissa vastavuoroisuudella on aivan yhtä suuri merkitys Äiti-ihmisille kuin on missä tahansa muussakin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Nyt varmasti useampi ajattelee, että näiden kompastuskivien näkökulmasta Äiti-ihmiset ovat kyllä varsin hankala ja vaativa ihmisryhmä. Eivätpäs ole! Äiti-ihmisiin liittyy varsin yksinkertainen käyttöohje, jonka omaksumalla Äiti-ihmisen kanssa on helppo tulla toimeen nyt ja aina:

- Kohtele ja kohtaa Äiti-ihminen, niin kuin kohtaisit ja kohtelisit itseäsi.

Aamen.